MUKAVUUSALUEEN ULKOPUOLELLA

En enää välttele mukavuusalueeni ulkopuolelle menemistä. Se on nykyisin yksi ohjenuoristani, jota pyrin noudattamaan. En tee asioita, jotka tuntuvat vastenmielisiltä, mutta tartun niihin jotka kiinnostavat, mutta jostain syystä pelottavat ja jännittävät. Menen  rohkeammin mukaan, jos tunnen uteliaisuutta, vaikka ajattelisin, ettei ehkä ole täysin minun juttuni. Mukavuusalueella ollaan silloin, jos tekee sitä mitä on aina tehnyt ja saa vastineeksi sitä mitä on aina saanut.

Ennen kuin tutustuin zeniin ja läsnäolon merkitykseen inhosin säännöllistä perusarkea ja pyrin välttämään ja rikkomaan rutiineja niin paljon kuin mahdollista. Viime aikoina arki ja perusrytmit ovat olleet päällä liiankin kanssa lähinnä muiden ihmisten vuoksi. Se on auttanut muistamaan kuinka hienolta tuntuu tehdä jotain, mitä ei ole tehnyt koskaan ennen tai pitkään aikaan, ihmisten kanssa joita ei tunne kovin hyvin tai ei ole tavannut heitä aikoihin. Jännittävintä on tietysti tutustua ja jutella uusien ihmisten kanssa, mutta toimittajan työssäni jouduin tekemään sitä viikottain. Uusien asioiden oppiminen ja elämykset antavat nykyisin paljon enemmän.

Hiljattain kävin kuuntelemassa ensimmäistä kertaa elämässäni kitarakonsertin ja olin lumoutunut. En ole ollut niin tyytyväinen siihen, että lähdin edes lempibändini keikalla. Musiikki on minulle taiteen lajeista se, joka inspiroi ehkä eniten. Lapsena ja nuorena kuuntelin musiikkia sanoitusten takia, runotyttö kun olin. Myöhemmin olen opetellut kuuntelemaan enemmän säveliä ja löytänyt ihan uusia taajuuksia, jotka koskettavat.

Eilen kävin keilaamassa. Joskus olen kaveriporukassa heilunut hohtokeilaamassa, mutta nyt halusin oikeasti oppia tekniikkaa. Olin surkea. Kun ojensin kättä taaksepäin, keila lämähti pari kertaa selkäni taakse lattiaan, varmaan velttojen käsivoimieni takia. Hävetti ja nauratti. Uuden asian kokeilu vaatii voimia, mutta tekee mielelle ihmeitä. Muistin taas siinä sählätessäni miten paljon paremmin oppii, kun käyttää kaikkia aisteja eikä vain lue asioita kirjasta. Keilaamisen jälkeen tuntui kuin joku olisi ladannut akkuni. Lähtiessä virtaa oli 5 prosenttia ja kotiin palatessa 100. Kannatti siis todella käväistä mukavuusalueen ulkopuolella.